Uima-altaat ovat myos 11. kannella, mutta tanaan ne ovat tyhjillaan. Merenkaynti on sen verran rivakkaa, etta vesi loiskuisi reippaasti laitojen yli. Vain porealtaissa oli vetta ja sellaisessa minakin kavin saunomisen valilla virkistaytymassa.
Saunoja on seka miehille etta naisille kaksi, tavallinen ja hoyrysauna. Molempien ovilla varoitetaan, etta saunassa ei pida viipya enempaa kuin 10 minuuttia, sinne ei pida menna, jos on raskaana tai on sydanvaivoja ja jos saunoessa alkaa heikottaa, pitaa heti ottaa yhteys laakariin. Ei sentaan huomautettu, etta saunassa ei ole hengenpelastajaa, kuten porealtaan reunalla muistutetaan.
Kokeilin molempia saunoja. Tavallinen sauna oli kuin mika tahansa suomalainen sauna, johon mahtuu paljon vakea. Nyt siella ei ollut muita kuin mina. Lampotila oli minulle sopiva, ei liian kuuma. Loylyn heitto ei paljon tuntunut, mutta niinhan se tahtoo isoissa saunoissa olla.
Laivassa kaikki suihkut ovat suomalaisia. Onneksi. Amerikassa olin valilla pulassa kun en tiennyt, mista pitaa vetaa vai pitaako tyontaa tai vaantaa, jotta vetta, erityisesti lamminta vetta, alkaisi tulla. Erilliset kylma- ja lamminvesihanat olivat niinikaan yleisia. Kasisuihkuista ei kai oltu kuultukaan. Esimerkiksi Las Vegasissa, joka on niin autiomaassa kuin vain voi, vetta ryoppysi suihkusta aivan holtittomasti. Sen tuloa ei mitenkaan voinut saataa. Vetta saastavilla lvi-laitteilla nayttaisi olevan siella ammottava markkinarako.
Kun minulla ei ole tanaan mitaan aiheeseen sopivaa kuvaa, laitan taman.
Meilla oli taalla eilen taas pieni henkilokuntajuhla. Perakannelle, paikkaan, johon matkustajat eivat paase, kannettiin karaokelaitteet ja paljon grillattavaa. Grilli siella oli ennestaan. Sitten filippiinilaiset grillasivat pienia sarkea muistuttavia kaloja ja ostereita. Vahan viiniakin oli. Naihin kekkereihin osallistui Rainen "poikia" ja muitakin ihmisia, joiden tehtava taalla ei ole minulle viela selvinnyt.
Kala oli valtavan hyvaa. Soin yhden osterinkin, se oli muuten elamani ensimmainen. Vierustoverini poydassa, ukrainalainen sahkomies Vasili, naytti, miten osteri syodaan.
Vasili on kaynyt monissa satamakaupungeissa, Suomessa Helsingissa. Han sanoi, etta joka paikassa on jotain erityisen mieliinpainuvaa ja Helsingissa sellaisia olivat olleet pyoratiet. Haneen oli tehnyt suuren vaikutuksen se, etta Suomessa perheet pyorailevat yhdessa ja etta on olemassa jopa pienia karryja, joissa voidaan kuljettaa lapsia pyoran perassa. Vielapa turvallisesti, pyoratieta pitkin. Venajalla pyorailijat saavat polkea henkensa kaupalla pitkin pientareita, han kertoi.
Tanaan on ensimmaisen risteilyn viimeinen paiva. Suurin osa matkustajista jaa huomenna pois ja saamme uusia tilalle. Hauska nahda, miten kuva muuttuu, tuleeko tanne vakea Chilesta vai mista ja mita se vaikuttaa laivan tunnelmaan. Nama ensimmaiset matkustajat ovat olleet, kuten kai jo kerroinkin, noin 80 prosenttisesti valkoihoisia, amerikkalaisia elakelaisia. Loput ovat olleet saksalaisia tai japanilaisia. Japanilaisten mukanaolo on nakynyt muun muassa siina, etta ruokasalissa on ollut tarjolla sushia ja misokeittoa ja erilaisia wokkeja.
Minulla, ja meilla muilla laivaan jaavilla matkustajilla, on aamulla edessa uusi immigrationi, tulemme ikaan kuin uusina matkustajina laivaan. Tama tehdaan onneksi laivan sisatiloissa niin, ettei meidan tarvitse menna jonottamaan mihinkaan terminaaliin. Arvostan tallaista huomaavaisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti