Meinasi jo nayttaa silta, etta tanaan bloggaillaan ilman kuvaa, niin hankalaa kuvan lisaaminen oli. Mutta sainpas tehtya.
Tassa on nakyma laivan keskuskadulle, jonka varrella ovat kaikki kaupat ja monta kahvilaa, pubia ja baaria. Bulevardi on viidennella kannella. Kansia on kaikkiaan 14.
Laiva on valmistunut Turussa 2003 ja siihen mahtuu henkilokunta mukaan lukien 5020 ihmista, noin suurinpiirtein kaikki Vehmaan ja Taivassalon asukkaat yhtaaikaa. Taalla on kymmenen ravintolaa, yksitoista baaria, yokerho, teatteri, jaakentta, joka muuntuu tavalliseksi areenaksi, kiipeilyseina, pelihalli, kuntosali, useita uima-altaita ja paljon muuta. Tama paikka on tehty rentoutumista ja huvittelua varten, ihan puhtailla turhuuden markkinoilla siis ollaan.
Minusta tama on hieno. Tietysti, kun vertailukohtana ovat ruotsinlaivojen B-hyteissa tehdyt tarjousristeilyt, tama on ihan valtavan hieno. Kaikki on kuitenkin suhteellista ja oikein rahakkaille ihmisille tamakin risteilija edustaisi omanlaistaan ruotsinlaivaa. Suurin osa meista on kuitenkin meita tuikitavallisia, joille tallainen risteily on jotain, jolle paasee kerran elamassaan. Uskon, etta nama taalla nyt olevat matkustajat ovat aika tyytyvaisia.
On hauska kertoa kanssamatkustajille, etta laiva on tehty Suomessa ja Turussa ja etta sattumoisin olen itse kotoisin tuosta suurenmoisesta kaupungista. Useimmat tosin eivat tieda, missa joku Suomi saati Turku on. Taalla ei ole minua ja Rainea lukuun ottamatta muita suomalaisia talla hetkella, ei henkilokunnassa eika matkustajina. Tai nyt valehtelin: muuan rouva naki Rainen nimikyltista, etta tama on Suomesta ja kertoi olevansa suomalainen. Han ei puhunut yhtaan suomea, mutta hanen vanhempansa olivat suomalaisia, muuttaneet joskus kauan sitten Amerikkaan.
Henkilokunta edustaa 65 eri kansallisuutta. Kapteeni on Norjasta, konepaallikko Kroatiasta, sahkomiehia, Rainen "poikia", kuten han sanoo, on Ukrainasta, Bulgariasta, Venajalta, Puolasta, Kiinasta ja ties mista. Aamiaisella minulle tarjoili tanaan perulainen enkelipoika, Angel.
Matkustajista pidetaan hyvaa huolta. Vaikka esimerkiksi aamiaista voi kayda ottamassa buffetista, tarjoilijat kiertelavat koko ajan salissa kysymassa, onko kaikki varmasti hyvin ja saako olla jotain. Ruokasalin ovella paivystaa aurinkoisesti hymyileva tytto, jonka ainoa tehtava on tervehtia jokaista tulijaa kuin kauan kadoksissa ollutta ystavaa ja samalla muistuttaa kasidesin kaytosta. Desinfiointiaineautomaatteja on jokaisen ravintolan ja kahvilan ovella. Jos joku matkustaja kavelee itsepaisesti ohi ja jattaa huuhteen levittamatta, tytto ei suinkaan syoksy tarttumaan hihasta ja pistamaan hairikkoa ruotuun. Han ei sano mitaan, asiakas on aina oikeassa ja tekee mita tahtoo.
Olen kaynyt aamiaisella asiakastiloissa ja lounaalla Rainen kanssa messissa. Ruokaa on joka paikassa tarjolla paljon. Suomalaiseen makuun se on valilla vahan turhan rasvaista, mutta jotain syotavaa loytyy aina.
Laivalla on ohjelmaa melkein ympari vuorokauden. Olen osallistunut tahan mennessa lahinna tanssitunneille. Tanaan opettelin aamupaivalla sambaa ja iltapaivalla rivitanssia. Salsaakin olisi ollut tarjolla, mutta sen jatin tanaan valiin. Eilen kavin luistelemassa.
En ole koskaan harrastanut tanssia, en oikein osaa paritanssejakaan. En ole taalla tanssitunneilla mikaan silmanilo, silla pyoriskelen yleensa eri suuntaan ja eri tahdissa kuin muut. Mutta valiapa halla, on tassa aikaa opetella.
Viela kerran anteeksi puuttuvat aa ja oo-pilkut. Niita ei ole eika tule ennen kuin paasen taas kotiin ja omalle koneelleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti