Tanaan aloitin paivani reippaasti, puin liikuntavarusteet ja menin kavelemaan. Sita varten taalla on reilun 320 metrin rata, joka kiertaa uima-allaskannen ylapuolista reunaa.
Kavelya voi tietysti harrastaa laivalla mielin maarin, mutta oikein reippaaseen askellukseen ei ole mahdollisuuksia muualla kuin taalla. Neljannella kannella paasee kiertamaan laivan kylkia ulkosalla, mutta asiakkailta toivotaan, etta he harrastaisivat kuntoliikuntaa vain siihen varatuilla paikoilla.
Kiersin radan kymmenen kertaa, mista kertyi kaksi mailia eli vahan yli kolme kilometria. Tuolla ylhaalla muuten tuulee niin lujaa, etta vastatuuleen saa ponnistella tosissaan. Suoritusta sinansa se ei tee yhtaan raskaammaksi, silla toisella puolella tuuppii myotatuuli.
Kuntoilun jalkeen vaihdoin vaatteita, otin paasykoekirjani ja lahdin kahvilaan. Suosikkilukupaikkani on paakadun varrella oleva ranskalaistyylinen kahvila, josta asiakkaat saavat hakea kahvia, voileipia ja erilaisia leivonnaisia vuorokauden ympari.
Promenadilla, kahvilaa vastapaata, oli menossa koruesittely. Katselin hajamielisesti koruja, kun muuan herra lahestyi ja kertoi, etta kojussa jarjestetaan arpajaiset, joihin minun taytyy osallistua. Saman tien han haki minulle arpalipun ja kysyi sitten, panisinko pahakseni, jos istuisimme hetken kahvilassa. En pannut, olinhan sinne joka tapauksessa menossa.
Herra oli chilelaissyntyinen, Kaliforniassa asuva Mr. Saavedra ja han paljastui yksinyrittajaksi. Minusta alkoi tuntua varsin kotoisalta, kun istuin siina juomassa kahvia ja kuuntelemassa, kun herra Saavedra selosti minulle bisnesideaansa. Se ei ollutkaan enempaa eika vahempaa kuin paremman planeetan luominen. Tavoitteena ei kuitenkaan ollut tehda rahaa vaan jakaa sita, tietysti sen jalkeen, kun sita ensin on jostain keratty.
Yrityksen nimi on AuraPark. Se haluaa tukea innovaatioita, taidetta ja koulutusta ja tuoda mahdollisuuksia jokaisen ulottuville huolimatta taman sosioekonomisesta taustasta. Yrityksen toimialue on USA seka etelainen rannikkkoseutu Chileen asti.
Miksi herra Saavedra halusi kertoa taman juuri minulle? Ehka siksi, etta han oli kuvitellut minun matkustavan yksin. Ehka han ajatteli, etta yksinainen naisihminen haluaisi mielellaan tukea hyvia pyrkimyksia. Sita suuremmalla syylla, kun herra viela kertoi olevansa intohimoinen tanssin, erityisesti tangon ystava. Kerroin, etten osaa tanssia, en ollenkaan. Ja etten ole taalla yksin vaikka silta nayttaa.
Tai sitten han on sita mita sanoo, vilpiton hyvantekija. Se, mika minua eniten jai tassa kohtaamisessa askarruttamaan, on kielen merkitys ihmisten valisissa suhteissa. Kun toinen puhuu kielta, jota toinen ei puhu aidinkielenaan, sen toisen vakavasti ottaminen on vaikeaa.
Sama patee varmasti aidinkieleen. Mita paremmin osaa omaa kieltaan, sen paremmin sita ymmartaa ja saa toisen puheesta enemman irti. Jos osaa vain perussanaston eika tajua vivahteita, on kuin olisi koko ajan jossain, jossa puhutaan vierasta kielta. Eika silloin saan itseaankaan ymmarretyksi.
Toivon herra Saavedralle kaikkea hyvaa. Toivon, etta han on asialla vilpittomin mielin, vaikka yrityksen nettisivujen ulkoasu ei ihan vastannutkaan huikeita tavoitteita.
Itsekin yritan loytaa maailmasta kauneutta. Minun silmissani sita edustaa esimerkiksi tama sisaankaynti, jonka kuvasin eilen Puntassa. Tallainen rappioromantiikka pistaa mielikuvituksen liikkeelle.
Asunto oli muuten myytavana, jos kiinnostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti