- Sinne varustamoon sitten vaan nopeasti yhteyttä, me ei voida täällä tehdä mitään, SAS:n virkailija sanoi.
Eihän hän tietysti voikaan, eikä se hänen vikansa ole. Rainen matkaliput hoidetaan työnantajan puolesta, minun pitää itse hankkia omani. Kahden ihmisen sovittaminen tällä tavalla kolmelle eri lennolle tuntuu aika vaikealta.
Kotoa lähti heti sähköposti laivayhtiön konttorille Miamiin. Royal Caribbeanin kunniaksi on sanottava, että siellä osataan vastata sähköposteihin, niitä ei pantata päivä- saati viikkotolkulla, kuten meillä Suomessa usein tapahtuu. Vastausta ei tälläkään kertaa tarvinnut odottaa kauaa ja nyt meillä on dokumentti, jonka mukaan Rainenkin pitäisi päästä matkaan keskiviikkona. Huomenna pitää vielä kerran käydä varmistamassa.
Pitäkää nyt, hyvät ihmiset, huoli omista varauksistanne, jos olette lähdössä jonnekin. Minultahan olisi koko matka peruuntunut, jos SAS:n valpas virkailija ei olisi viime viikolla huomannut asiaa. Varausta tehtäessä minun passini numero oli jäänyt joko kokonaan ylös ottamatta tai sitten laittamatta varaukseen ja sen takia kone oli "päättänyt" hylätä minut. Samalla tavalla joku kone lie nyt "päättänyt", ettei Rainen tarvitse matkustaa Turusta Kööpenhaminaan, vaikka hän itse on asiasta toista mieltä.
Ja jos menette Yhdysvaltoihin, muistakaa tehdä ESTA-ilmoitus. Sitäkään ei välttämättä sanota missään, mutta ilman sitä ei Amerikkaan ole enää asiaa. Sen voi tehdä suurlähetystön sivuilla ja maksaa luottokortilla, hinta on 14 dollaria.
Matkareittimme siis kulkee Turusta Kööpenhaminan ja Chigacon kautta Los Angelesiin. Pakkaaminen on tässä vaiheessa.
Lentokenttäreissun jälkeen menin kosmetologille. Olin varannut ajan kulmien ja ripsien värjäykseen. En yleensä tee sitä tai siis jos teen, teen itse, mutta nyt ajattelin, että tilanne vaatii vähän ammattimaisempaa otetta.
Kosmetologi oli hyvin miellyttävä ja tunnelma siellä hoitohuoneessa mukava ja rauhallinen. Makasin laput silmilläni, kun kosmetologi kertoi kuuluvansa erääseen pieneen seurakuntaan ja olevansa siellä aktiivi, itse asiassa koko Suomen toiminnan käynnistäjä. Sitten hän halusi tietää, mikä minun suhteeni uskontoon on.
Aika henkilökohtainen kysymys! Ja tosi vaikea vastata, kun ei toisaalta halua loukata kenenkään vakaumusta eikä toisaalta varsinkaan vaikuttaa potentiaaliselta seurakuntaan liittyjältä.
Vastasin, että en oikein tiedä, mutta ajattelen niin, että ihmisellä on omatunto sitä varten, että jos sitä kuuntelee ja sen mukaan toimii, niin aika lähelle oikeaa osuu.
Emme olleet ihan samaa mieltä. Omantunnon äänestä ilman korkeampia voimia puuttuu kuulema henki. Tähän minä en sanonut enkä sano nytkään mitään. En tosiaan tiedä tästä aiheesta riittävästi voidakseni olla siitä varmasti jotain mieltä. Ihmettelen, miten paljon maailmassa on ihmisiä, joilla näyttää olevan aiheesta Varma Tieto, vieläpä Ainoa Oikea laatuaan.
Olkoon sen asian kanssa miten tahansa, minä arvostan eniten ihmisiä, jotka eivät tee pahaa kenellekään. Ihan riippumatta siitä, kuuluvatko vai eivätkö kuulu johonkin seurakuntaan.
Jos kaikki eläisivät ihmisiksi, ei sen kummempaa paratiisia kaivattaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti