Onpas meilla hyva paiva tanaan, sain ladattua perati kaksi kuvaa!
Tassa ensimmaisessa nakyy, mita tapahtuu, kun laiva tulee satamaan. Olemme tanaan Callaon satamassa Perun Limassa. Liman kaupunkiin on taalta noin tunnin ajomatka. Sataman ymparilla levittaytyy teollisuusalueita ja asutusta.
Kavellen ei siis voi lahtea seikkailemaan. Se ei ole edes sallittua, jos yrittaa, joku vartija - joita on paljon - palauttaa nopeasti laivan luokse. On mentava taksilla. Nuo kuvassa nakyvat linja-autot odottavat niita matkustajia, jotka ovat ostaneet itselleen jonkin retken tai kiertoajelun. Omatoimiretkeilijat saavat odottaa vuoroaan taksijonossa. Jonoa hoitamassa oli tanaan kaksi nuorta naista, joista kumpikaan ei osannut englantia. Kun taksikuskit tulivat satamaan, he kavivat ilmoittautumassa tytoille ja saivat heilta seuraavat kyydittavat.
Lahdimme Rainen kanssa kymmenen maissa laivasta ja menimme taksityttojen luokse. Jonossa ei juuri silloin ollut muita, silla aikaisimmat olivat jo lahteneet alta pois. Erilaisten eleiden ja arvattujen espanjansanojen perusteella saimme tietoomme, etta taksi tulee muutaman minuutin paasta. Poistuimme vahan syrjemmalle odottamaan. Siina olisimmekin saaneet odottaa lopun paivaa, silla kun taksi ja toinenkin jo tuli, niihin ohjattiin ihan muita ihmisia. Muutaman auton verran katselin sita meininkia ja paatin sitten, etta nyt meidan on pidettava puoliamme. Englanniksi on jotenkin helpompi olla kiukkuinen tati kuin suomeksi ja kun olin kaynyt elehtimassa kiivaasti ja alleviivaamassa, etta me ja juuri me olimme tassa jonossa ensimmaisia ja nyt meille ei annetakaan autoa, saimme taksin aika nopeasti.
Taksia odottaessa olimme jutelleet englantia taitavan satamamiehen kanssa. Han kyseli, minne aiomme ja kerroimme, etta jonnekin lahistolle vain, meilla ei ole aikaa lahtea Limaan saakka. Han neuvoi meita menemaan Puntasiin, siella olisi mukava ranta ja hyvia ravintoloita. Mika parasta, siella olisi turvallista eika tarvitsisi pelata tulevansa ryostetyksi, kuten monissa muissa paikoissa, joita oli tarjolla lahiseudulla. Puntasiin siis.
Rannan mukavuuden laita oli kyseenalainen, mutta mielenkiintoisen nakoinen se oli.
Rantaan liittyva kaupunginosa oli siisti ja kaunis. Turvallinenkin se oli, silla joka puolella nakyi poliiseja ja vartijoita. Talot olivat vauraan nakoisia. Rannalla oli muutama ravintola ja kaksi tai kolme matkamuistoja myyvaa kojua, ei muuta. Kavelimme vahan aikaa ja otimme sitten taksin satama-alueella sijaitsevaan Inka-Marketiin. Siella myytiin perinteisia perulaisia kasitoita kuten villapaitoja, myssyja ja laaman turkista tehtyja juttuja.
Retkemme kesti kolmisen tuntia. Nyt voi sanoa kayneensa Perussa.
Omat retkeni satamissa ovat lyhyita, mutta eivatpa nuo "oikeiden" matkustajien retket paljon sen kummempia ole. Jotta todella nakisi maasta jotain, siella pitaisi viettaa paljon enemman aikaa. Risteilymatka ei siina mielessa olekaan kunnon matkustamista, se on vain laivalla oloa ja pistaytymista siella sun taalla.
Ensimmaiset Los Angelesista tulleet matkustajat jaivat tanaan pois kyydista ja palaavat kotiin lentamalla. Me muut jatkamme matkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti