Tilkkupeitto edistyy. Olen koko iltapuolen sovittanut kappaleita yhteen, neulannut, harsinut ja ommellut. Se ei ole helppoa, sillä kappaleet ovat isoja ja peitosta tulee painava.
Samalla kun ahersin peittoni kimpussa, kuuntelin radiota. Siellä joku huolimattomasti ääntävä nuori nainen kyseli Paradise Oskarilta niinkin yllättävää asiaa kuin että: "Mitkä nyt ovat fiilikset?" Jestas.
Paradise Oskarin fiilikset olivat tietysti mitä parhaat. Kuten ovat kaikkien voittajien ja jatkoon päässeiden ja tunnustusta saaneiden joilta fiiliksiä aina kysellään.
Hyvät fiilikset ilahduttavat myös kyselijää. Lähes poikkeuksetta lähes poikkeuksetta huolimattomasti ääntävät juontajat kiekaisevat innostuneesti, lähes hurmiossa ja lähettävät voittajan tai jatkoon päässeen tai tunnustusta saaneen nauttimaan fiiliksistään.
Ja me muut, me menemme nyt pienelle tauolle.
Mutta on asialla vakavampikin puoli. Fiiliksistä eli suomeksi tunteista puhutaan liikaa. Ei ihminen voi säntäillä sinne ja tänne tunteiden perässä. Ei voi koko ajan tunnustella omia tuntemuksiaan ja yrittää säätää elämäänsä niiden mukaan. Ei voi, vaikka siihen kannustetaan.
- Intuitio ei petä koskaan, siihen voi aina luottaa, joku joskus sanoi.
Ei ole totta. Intuitio on pettänyt monta kertaa. On se joskus ollut oikeassakin, mutta luotan silti enemmän vaikka sääennusteeseen kuin intuitioon.
On kaunista ottaa toisten ihmisten tunteet huomioon. Mutta ei kenelläkään ole oikeutta tanssittaa muita koko aikaa omien tunteidensa tahdissa. Eivätkä tunteet ole mikään syy mihinkään, jos järkisyitä ei ole.
Usein on pakko tehdä asioita, vaikka tuntuisi miltä. Sitä sanotaan velvollisuudeksi, mutta oikeasti tuo on ruma sana eikä sitä saa sanoa ääneen.
Paradise Oskarin euroviisukappaletta en ole kuullut kokonaan. Se pätkä, jonka kuulin, oli oikein mukava. Onnea vain Oskarille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti