Alkoi jo uhkaavasti näyttää siltä, että tänään ei tule päivitystä ollenkaan. Yritin kirjautua tänne monta kertaa, mutta Blogger ilmoitti, ettei ole käytössä. Se on nyt oireillut näin useana päivänä joten jos minusta ei yhtäkkiä kuulu mitään, tiedätte, missä on syy. Tai sitten olen joutunut suden suuhun.
Menossa on parhaillaan jännittävä Suomi-Venäjä -jääkiekko-ottelu. Suuri osa Suomen kansasta istuu television äärellä. Minä en, kun en ole koskaan katsonut yhtään jääkiekko-ottelua. Se ei kiinnosta, mutta aistin silti pelin jännityksen ja itsekin jännitän ja toivon, että Suomi voittaa. Jos nyt kävisi niin, että Suomi ja Ruotsi olisivat loppuottelussa, se olisi jo liian jännittävää. En pidä jännityksestä, se on minulle paha ja ahdistava tunne. En tosiaankaan ole niitä, jotka kaipaavat jännitystä elämäänsä, minulle sopii oikein hyvin, että tiedän, mitä on tulossa ja voin luottaa siihen. Tylsää? Niin varmaan.
Tulin Nonnan kanssa maalle pienen mutkan kautta. Kävin matkalla tekemässä yhden haastattelun ja taas kävi niin, että vaikka olin mennessäni vähän väsynyt ja en niin innoissani, haastateltavan persoona ja tarinat lähes lumosivat. Niin käy melkein aina. Ihmettelen oikein, miten sitä jaksaakin lumoutua kaiken maailman asioista, joista ei ymmärrä mitään eikä olisi ikinä keksinyt ryhtyä ottamaan selvää, jos ei sattuisi olemaan toimittaja.
Toivon, että ihmiset, joita tapaan, eivät luulisi minun istuvan heitä kuuntelemassa vain viran puolesta.
Puutarhakuume alkaa taas nousta. Aika myöhään tänä keväänä, mutta ehkä siihen vaikuttaa se, etten ollut Suomessa alkuvuodesta eikä minulla ollut mahdollisuuksia kylvää mitään. Usein olen kylvänyt jotain jo tammikuussa tai viimeistään maaliskuussa. Ikkunalaudat ruusupensaan takana ovat olleet täynnä muovipusseilla peitettyjä jogurttipurkkeja, joihin vähitellen on ilmestynyt hentoja, vihreitä taimia. Lähes poikkeuksetta niistä ei ole tullut sen kummempaa. Jos olen saanutkin jonkun taimen elämään kesään asti ja tuonut sen Laitilaan ja istuttanut Vanhan Maatilan pihapiiriin, se on jäänyt honteloksi ja kitukasvuiseksi eikä ole jaksanut kukkia ennen liian varhaista kuolemaansa.
Vastoinkäymiset ovat kuitenkin unohtuneet siihen mennessä, kun seuraava kylvökausi on koittanut. Kyllä minä eilenkin kaivoin maustekaapin perukoilta vanhoja siemenpusseja ja mietin, vieläkö ehtisi esikasvattaa jotain. Sitäkin ihmettelin, mitä ne siemenpussit siellä maustekaapissa tekivät.
Tänä kesänä tulen tekemään ainakin yhden uuden perennapenkin. Ehkä kaksi. Kolme korkeintaan. Haluan niihin päivänliljoja ja pioneja ainakin. Ja syksyllä hyökkään kukkatalojen alennusmyynteihin ja hommaan paljon kukkasipuleita. Voi sitä kukkaloistoa ensi keväänä! Taas kerran...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti