Kuopus valmistuu parin viikon päästä ja kävimme ostamassa juhlavaatteita. Moni muu äiti näkyi olevan tyttärensä kanssa samalla asialla. Sovituskoppien edustalla vaihdettiin yhteisymmärrystä huokuvia katseita, kun muutimme jalkaa ja odotimme, että kopista kuuluu kutsu tulla katsomaan.
Ihan nätti mekko löytyikin ja vieläpä aika äkkiä. Kaiken lisäksi se oli osittain sitä, mitä molemmat toivoivat: hamosessa on olkain toisella olkapäällä ja toisella ei. Arvatkaa, kumpi oli äidin toive?
Omista juhlatamineistani en aio kantaa huolta. Tai en kantanut. Ostin ennen vappua Gina Tricosta hulmuhelmaisen, sinisävyisen hameen. Minusta se on kaunis ja kaikin puolin sopiva, mutta sitten näin Me Naisten muotijutun, johon samainen hame oli kuvattu tekstillä "Minihame kasarityyliin".
- Onko se liian lyhyt, minä tivasin tyttäreltä, kun ajoimme kohti vaatekauppaa. Onko se minihame?
- No eikä ole! Se on yhtä paljon mini kuin olkaimeton mekko on sinun mielestäsi liian paljastava.
Lapsen varsinainen juhlapäivä on 3.6. Silloin koululla on valmistujaisjuhla, johon perheetkin saivat hienon kutsun. Minä en sinne kuitenkaan pääse, sillä samana päivänä ovat yliopiston pääsykokeet, joihin olen ilmoittautunut. Rainekaan ei pääse, sillä hän istuu silloin lentokoneessa matkalla töihin.
Tuntuu tosi kurjalta, ettemme pääse tyttären juhliin, vaikka sitten juhlimmekin asiaa kotona. Hauska sattuma kuitenkin, että samaan aikaan, kun nuorimmainen päättää oman koulu-uransa, minä olen puolestani pyrkimässä sinne takaisin. Ympyrä sulkeutuu, mutta ehkä kuitenkin vastapäivään.
Onneksi lapsella on sisaruksia. Isosisko oli kiltti ja lupasi mennä koulun juhlaan.
Ehkäpä mukavin päivitys muutamaan päivään! Olet rakas.
VastaaPoista- Kuopus