Tassa ei silti ole mitaan salakahmaista, saati romanttista. Olimme vain sattumalta molemmat yksin tulleet samaan aikaan ylakerran ravintolaan ja kun kapteenille selvisi, etta olen ilman Rainea liikkeella, hanelle ei herrasmiehena jaanyt muuta vaihtoehtoa kuin kutsua minut samaan poytaan. Ja tamahan on kutsu, josta ei kieltaydyta.
Eilen oli formal-ilta ja norjalainen kapteenimme oli tullut syomaan ennen kuin hanen oli mentava hoitamaan seremoniamestarin virkaansa promenadille, pitamaan puheita ja asettumaan valokuviin matkustajien kanssa. Han oli pukeutunut sita varten valkoiseen paraatiunivormuunsa, normaalisti univormu on tummansininen.
Valehtelisin jos sanoisin, ettei minua yhtaan hermostuttanut. Tuskin se paalle nakyi, mutta kylla mina pelkasin, etta menna molaytan jotain, joka kuulostaa ihan hirvealta ja maksaa viela hyvassa lykyssa Rainen tyopaikan. Helpostikos semmoinen vieraalla kielella tapahtuu, kun minulla on paha tapa suomeksikin puhua ensin ja harkita vasta sitten.
Tanaan olemme taas Salvador de Bahiassa. Talla kertaa lahdimme katsomaan kaupungin uudemmassa osassa olevaa suurta ostoskeskusta, Shopping Salvadoria.
Itse ostoskeskus oli kovasti samankaltainen kuin vastaavat Suomessa. Mielenkiintoisinta oli matka sinne, silla taksikuskimme oli aika erikoinen tapaus. Han oli hirvean levoton, vaantelehti penkillaan kaiken aikaa, kiroili (silta se kuulosti) itsekseen, syljeskeli ikkunasta ulos ja ajoi kuin hullu. Se oli helvetillista kyytia suoraan sanoen ja me kaksi onnetonta pelkasimme takapenkilla henkemme edesta.
Ennen lahtoa naureskelimme, etta mennaan nyt taksilla toiselle puolelle kaupunkia ostamaan perunalastuja. Ne ovat nimittain olleet melkein ainoat asiat, joita olemme ostaneet. Olimme nytkin aikeissa ostaa, mutta lahdimme kuitenkin ostoskeskuksesta pois ilman niita tai mitaan muutakaan. Lopulta saimme sipsimme terminaalin ulkopuolella olevasta pienesta karrysta.
Taalla perunalastut tai muut vastaavat eivat ole ollenkaan yhta suosittuja kuin Suomessa. Kaupoissa ei ole sellaisia valtavia jattipusseja ja laatikoittain valikoimaa kuin meilla. Sipseja myydaan pienissa pusseissa ja niita voi loytaa vahan jostain hyllyn paadysta. Nyt ostamamme pussit ovat 30 gramman painoisia. Niita saa tuoda laivaan, silla ruoankuljetuskielto koskee vain tuoretavaraa kuten hedelmia, vihanneksia tai lihaa.
Tulemme viela kaksi kertaa tanne ja nyt en enaa halua lahtea taksilla minnekaan. Taalla on kaunis vanha kaupunki, joka on yksi Unescon maailmanperintokohteista. En ole viela laheskaan tarpeeksi saanut tutkia sita. Ja tama sataman lahella oleva kaupunginosa on paljon kiinnostavampi kuin uusi puoli, jossa ihmisetkin nayttavat aivan toisilta. Kauppakeskuksessakin oli niin tyylikkaita ihmisia, etta tunsin itseni turistilookissani melkoisen nukkavieruksi. Siina, missa koyhemman osan rehevat matroonat kulkevat pienissa sortseissaan ja varvastossuissa, paremmin toimeentulevat naiset ovat erittain hyvin pukeutuneita ja kayttavat usein huikean korkeakorkoisia kenkia. Sellaisia, joilla mina en pysyisi edes pystyssa saati kykenisi kavelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti