Tanaan me tietenkin luomme katsauksen Rion sambakarnevaaleihin. Jestas, kuulostaapa hienolta.
Olen siis kaynyt paikan paalla. En silti ole nahnyt yhden yhtakaan sambatanssijatarta, silla he taisivat kaikki nukkua siihen aikaan, kun mina kiertelin katuja aamupaivalla. Tunnelma oli vahan kuin vappuaamuna: hirveasti roskia ja vasahtaneita ihmisia. Juhla on kuitenkin selvasti jatkumassa.
Naita esiintymislavoja vietiin juuri jonnekin, kun astuin terminaalista ulos. Ne tukkivat pahasti keskustan liikennetta ja jos joku oli menossa autolla jonnekin, han sai varautua odottamaan. Mina olin kavellen ja kaiken lisaksi yksin, minun ei tarvinnut odottaa mitaan.
Puolen paivan aikaan roskat oli jo keratty isoiksi kasoiksi. Keskustan suurimmilla kaduilla oli melko autiota, mutta rannan tuntumassa, sivukadulla, juhlintaa kaynnistettiin uudella innolla. Kaiken ikaiset ihmiset olivat pukeutuneet karnevaaliasuihin. Minua tuli halailemaan vahapukeinen leidi, joka tarkemmin katsottuna taisikin olla mies. Ensimmainen ajatukseni tietysti oli, etta han aikoo varastaa minulta jotakin, mutta hanen hyvantahtoinen aikeensa olikin vain vinguttaa jotain helkkarin pillia suoraan korvaani.
Matkustajamme eivat tainneet olla kovin innostuneita edes menemaan maihin. Uima-allasosasto on tupaten taynna, vaikka aurinkokaan ei paista. Aamulla olikin suomalaiselle sopiva keli, satoi ja lampoa oli vain 23 astetta.
Ylihuomenna, kun olemme Salvadorissa, sambakarnevaalien pitaisi olla edelleen kaynnissa. Siella meilla on enemman aikaa ja teen parhaani, etta saisin teille kuvan myos paaosan esittajista, tanssijoista.
Muuten en tammoisesta karnevaalimeiningista oikein perusta. Se, etta pukeudutaan hassusti, ollaan juovuksissa, toraytellaan torvia ja pilleja ja kuseksitaan nurkkiin, ei minun mielestani ole hauskaa.
Tosikko mika tosikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti