Luistelusta ja tasa-arvosta

Kavin tanaan luistelemassa, toisen kerran taalla. Laivan luistelukentta onkin ainoa urheiluun viittaava areena, jolla ikina olen voinut tuntea itseni osaavimmaksi. Brasilialaiset eivat, luonnollista kylla, ole kovin taitavia luistelemaan. En tosin minakaan ole.

Tallainen laiva on ainutlaatuinen paikka sikali, etta taalla on samassa paikassa niin monen kansallisuuden edustajia. Henkilokunta on koottu yli 60 maasta ja matkustajiakin on useista maista, tosin nyt paaasiassa taalta Brasiliasta. Taalla huomaa, miten samanlaisia kaikki ihmiset ovat, ihonvarista tai aidinkielesta riippumatta. Ja miten tasa-arvoiseksi tyo tekee heidat. Kun kaikilla on tyota ja vielapa yhteinen kieli, kansallisuuksien ja rotujen valiset rajat lakkaavat merkitsemasta ja ihmiset muuttuvat yksiloiksi, persoonallisuuksiksi.

Tassa joukossa mina edustan ehdotonta vahemmistoa, olen ainoa suomalainen nainen ja toiseksi ainoa suomalainen ylipaataan. Kun ymparillani puhutaan portugalia, kuulutukset tulevat portugaliksi ja vielapa televisiossa on enimmakseen portugalinkielista ohjelmaa, vietan paivani vankan kielimuurin takana. En ymmarra yhtaan mitaan.

Eihan tama laiva kuitenkaan mikaan tasa-arvon malliesimerkki ole. Asema maaraytyy sen mukaan, onko nauhoja hihansuussa ja kuinka monta. Mita enemman on, sita enemman on oikeuksia ja etuoikeuksia. Mutta nainhan se menee joka paikassa. Se varsinainen oivallus, jonka olen taalla saanut, on tyon merkitys tasa-arvotekijana. En ole taysin ennen ymmartanyt sita tai oikeastaan edes ajatellut koko asiaa. Mekin Suomessa yritamme kotouttaa maahanmuuttajia kieli- ja muilla kursseilla mika on ihan hyva asia, mutta toisaalta istutamme heita toimettomina emmeka anna mahdollisuutta tehda tyota.

Viela pari sanaa laivan televisiosta.

Ohjelmissa ei ole paljon valinnan varaa. Yhtakaan uutiskanavaa ei talla hetkella nay. Useimmilta kanavilta ei tule mitaan. Joku lahettaa yhta ja samaa elokuvaa kaiken aikaa. Sen katsomisen voi aloittaa mista kohtaa vain, silla filmi alkaa uudestaan heti, kun se on loppunut. Useimmat ohjelmat ovat portugalinkielisia. Dokumenttiohjelmia tulee toisinaan, mutta niissa kasitellaan sellaisia aiheita kuin "Puputyttojen rantabileet Hugh Hefnerin kartanossa", "Maailman seksikkaimmat mallitytot" tai "Maailman rikkaimmat ihmiset".

Kaipaan sanomalehtia niin, etta valilla tunnen itseni ihan kadettomaksi. Katson netista joka paiva Turun Sanomat ja iltapaivalehdet. Pysyn edes jotenkin karryilla Suomen asioista.
Kuten siita, etta Tuksu meni naimisiin viikko sitten. Ehka on vielakin?