Tosin aivan kaikkien ajatukset eivat ole siella viela. Meilla on taalla paljon ihmisia, joiden kodit ovat alueilla, joilla ihmiset nyt pelkaavat henkensa ja omaisuutensa puolesta ja jotka eivat tieda vaarasta mitaan, jos eivat ole avanneet internetia tanaan. Tuskin ovat, kun se on niin kallista. Ja kuten eilen kerroin, taalla ei nae edes televisiouutisia.
Paivien kuluttua saamme vasta tietaa, mita kauheaa talla kertaa on tapahtunut ja kuinka paljon. Tsunamin tulo sentaan tiedetaan rannikolla etukateen ja joka paikassa on varmasti olemassa suunnitelmia sen varalta. Kun kavin satamakaupunkien rannoilla kavelemassa, nain muun muassa kyltteja, joissa neuvottiin nopein tie pois rannalta tsunamin uhatessa. Ja vuoren rinteita, joihin ihmiset paasevat turvaan, riittaa koko Etela-Amerikan pituudelta.
Omaisuuden laita on toisin. Jos nama pienet kalastajaveneet ovat rannassa kun hyokyaalto iskee, nailla ei ole mitaan mahdollisuuksia. Ja jokaisessa veneessa on kuitenkin kiinni jonkun ihmisen ja kokonaisen perheen toimeentulo.
Niin kauheita kuin ovatkin, maanjaristykset ja hyokyaallot eivat ole pahoja. Ne eivat ole osoitusta luonnonvoimien murhanhimosta ihmista kohtaan. Niissa ei ole pahuutta itsessaan vaikka niiden seuraukset ovat murheellisia.
Koska taalla laivassa ei siis tiedeta, mita muualla maailmassa tapahtuu, ihmiset voivat keskittya pienempiin murheisiin.
Olemme tanaan Santosissa ja matkustajat vaihtuvat taas kerran. Olin kannella katsomassa, kun matkustajat lahtivat. Talla kertaa tuli vahan ongelmia, silla linja-autokuljetukset eivat toimineet tarpeeksi hyvin. Iso joukko matkustajia oli paimennettu ulos jonottamaan linja-autoa, joka veisi heidat terminaaliin, mutta sellaista ei kuulunut. Eras mies menetti hermonsa ja aloitti kauhean karjumisen ja mekkaloinnin ja kavi viitta vaille turvamiesten kimppuun. Samalla han kavi pienen kasirysyn vaimonsa kanssa, joka teki kaikkensa hillitakseen miestaan. Onnistuikin lopulta, ihme kylla.
Minulla oli tanaan kortinvaihtopaiva. Mika parasta, se on uudestaan taas ylihuomenna! Tanaan alkava risteily kestaa tosiaan vain kaksi paivaa. Huomenna olemme Riossa ja sitten taas taalla.
Sain uuden kortin aika vahalla vaivalla. Nyt minun pitaa viela menna uloskayntiin otattamaan itsestani uusi valokuva, jotta turvallisuusvaen kone tunnistaa minut, kun menen huomenna ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti