Tutkivan surnalistin paljastuksia

Nyt tulee paljastus. Tama on sitten aika raju.

Valmista?

Taman hienon ja valtavan laivan kaikkein pyhimmassa, komentosillan komentokeskuksen ylapuolella, riippuu pari karvanoppia.

Tassa todiste.

Jos olen jotain jo epaillytkin sen takia, etta ravintola ei ole ihan gourmee, avasivat karvanopat lopullisesti silmani. Tama on amislaiva!

Olin komentosillalla syomassa vohveleita. Niita tarjoillaan siella joskus sunnuntaisin ja kapteeni kutsuu sinne muutamia ihmisia, joiden joukkoon minakin nyt siis armollisesti sain kuulua. Raine myos, tietysti. Ja siita hyvasta mina nyt sitten pilkkaan tata paattia, kiittamaton.

Eilen illalla olin ylakerran Windjammer-ravintolassa syomassa. Menen sinne heti puoli kahdeksalta kun se avataan ja siihen aikaan siella on viela hyvin hiljaista. Savoy-teatterin esiintyjat, soittajat ja muut, ovat usein olleet yhta aikaa minun kanssani, heilla kun tyot alkavat kahdeksalta. Istuin yksin, mutta tarjoilija taisi luulla minua johonkin esiintyjakaartiin kuuluvaksi, silla han tuli juttelemaan.

-Oletteko te rouva Yalba?
- En, en ole, vastasin.
- Mita te sitten teette tyoksenne taalla?
- Itse asiassa mina matkustan mieheni kanssa. Han on taalla toissa, en mina.
- Aha. Te ette siis tee mitaan?
- Nain sen voin sanoa, vastasin ja hymyilin vahan vinosti.

Ihan oikeassa han oli. Mina en tee taalla mitaan. Ei ollut tarkoituskaan tehda.

Tekematon oleminen ei ole ollut koko ajan aivan helppoa. Olen jopa salaa kadehtinut naisia, jotka virkapuvuissaan kiirehtivat paikasta toiseen kaiken paivaa ja saavat siita palkkaa. Sita, mita mielta he ovat meista toimettomista rouvista, en taida haluta loppuun asti ajatella.

Olen muutaman kerran purkanut tasta aiheesta sydantani Rainelle. Kerran han rohkeni huomauttaa, etten mina ole mikaan nuori tytto enaa.
 - Voisit kai jo ajatella, etta voit joskus vain olla, han sanoi. Ettet olisi noin kamalan luterilainen.

Mutta kun mina olen luterilainen. Sen joka ei tyota tee, ei pida leipaaakaan syoman. Piste.

Allamme on viisi kilometria vetta. Se on toinen asia, joka minulle selvisi komentosiltakeikalla.