lauantai 26. maaliskuuta 2011

Nonnan kanssa opiskelemaan

Ilmoitin itseni ja Nonnan äsken Johanna Tammialan Koirakoulun ohituskursseille. Ensimmäinen vapaa kurssiaika oli vasta toukokuun lopussa, mutta onhan se jotenkin lohdullista: me emme ole ainoita, joilla on ohitusongelma.

Ohitusongelma.

No joo, ehkä se on vähän hienosteleva ilmaus siitä helvetinmoisesta rähinästä, jonka Nonna aloittaa, kun pitäisi mennä toisen koiran ohi. On se.

Ohitusongelma.

Niin no. Minulla on kyllä tosiongelma joka kerta, kun pidän rimpuilevaa, raivopäistä koiraa kaikin voimin kiinni. Ja väistelen sen hampaita, sillä jos vastaan tulee aivan erityisen kuohuttava koirayksilö, Nonna menee täysin raiteiltaan ja kerran (mutta tämä tapahtui vain kerran) sen hampaat osuivat minun reiteeni.



  Tästä pikku rääpäleestä on nyt kasvanut pihan kauhu ja kulmakunnan huonotapaisin koira.

Kuvassa Nonna on juuri tuotu Venäjältä ja se on uudessa kodissaan eli meillä ensimmäistä päivää. Pallo on Nonnan ensimmäinen oma tavara, eikä se vielä tiedä, mitä pallon kanssa tehdään. Parin päivän sisällä se tosin keksi - pallo revitään ja syödään.

Nonna ei ollut sisäsiisti, vaikka se oli noin puolivuotias. Sisäsiisteyden oppiminen oli kuitenkin pikkujuttu kaikkien muiden ongelmien rinnalla, joita riitti ensimmäiset kaksi vuotta. Silloin Nonnasta oli kuitenkin kasvanut iso, kaunis neito, jonka silmiin oli syttynyt ilo. Se oli koirapuiston suosituimpia leikkikavereita, sillä se jaksoi aina juosta eikä riidellyt koskaan kenenkään kanssa.

Ja sitten se alkoi rähistä vastaantulijoille, kun olimme lenkillä.

En oikein osaa sanoa, milloin se alkoi tai milloin siitä tuli suuri ongelma. Nyt se kuitenkin on sitä ja minä en tiedä, mitä pitäisi tehdä. Olen lukenut Koirakuiskaajan ja Koirankorjausoppaan ja monta muuta kirjaa, mutta missään ei ole neuvottu keinoa, joka toimisi oikeasti. 

Epäilemättä vika on minussa kun en osaa. Ja nyt siis olemme menossa kursseille oppimaan.

Tämä ei ollut mikään äkkinäinen päähänpisto. Pitkällä laivamatkallani minulla oli aikaa miettiä ja mietinkin muun muassa sitä, mitkä asiat ihan oikeasti haluaisin tehdä. Koiran kouluttaminen hyville tavoille nousi aina ensimmäisten joukkoon. Ymmärsin kuitenkin, etten selviä siitä yksin kun en kerran keksi mitään, mitä vielä voisin yrittää enkä edes tiedä, mitä olen tehnyt väärin. Tammialan Koirakoulu lupasi nettisivuillaan yksinkertaisia, koiran laumakäyttäytymiseen perustuvia harjoituksia.

Nyt olen siis tehnyt jotain yhden tärkeän asian eteen. Seuraavaksi ilmoitan itseni yliopiston pääsykokeisiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti