Olo on kuin jouluaattona, kävin nimittäin illalla kirjastossa.
Menin palauttamaan sen tilkkutyökirjan josta ei ollut minulle apua ja lainaamaan uusia alan teoksia. Selasinkin aika joukon oppaita, mutta en tuonut yhtäkään kotiin. Sen sijaan minulla on nyt Torey Haydenin Aavetyttö, Helmi Krohnin kirjeitä vuosilta 1884-1936, Aila Meriluodon päiväkirjat vuosilta 1975-2004 ja Arne Nevanlinnan Hjalmar.
Aloitin Haydenista. Hän on amerikkalainen erityisopettaja, joka kertoo erikoisimmista tielleen sattuneista tapauksista. Pidän hänen tavastaan kirjoittaa ja ihailen hänen työtään. Luulen, että hän on mukava ihminen.Sellainen, joka tekee työtään intohimosta eikä pelkästään rahan takia.
Intohimoisesta työhön suhtautumisesta tulee mieleen tapaus muutaman vuoden takaa. Istuin Aschanin konditoria-kahvilassa ja seurasin, kun eräs nainen tuli ostamaan täytekakkua. Tiskin takana oli nuori nainen, joka nuoruudestaan huolimatta oli tosi ammattilainen. Hän oli täydellisesti keskittynyt palvelemaan asiakastaan, osasi vastata kaikkiin asiakkaan kysymyksiin perusteellisesti ja suhtautui kaupan kohteena olevaan kermakakkuun sellaisella vakavuudella kuin se olisi ollut hänen kymmenen vuotta työstetty väitöskirjansa. Olin tosi vaikuttunut ja ajattelin, että tämä on nyt sitä, mistä käytetään sanaa Ammattitaito.
Ostiko se nainen sen kakun? Sitä en muista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti