Eilisesta juhlinnasta huolimatta olin taas aamulla innoissani lahtemassa ulos, olimmehan viimeista kertaa satamassa ennen ensiviikkoista Teneriffaa. Lahdin Celin kanssa kahdestaan, menimme Mercado Modelo -halliin, eli yhteen Brasilian suurimmista ellei kaikkein suurimpaan kasityolaisten myyntipaikkaan. Se on tassa sataman lahella ja olen kaynyt siella melkein joka kerta taalla ollessamme, mutta kun halli on niin iso ja siella on 150 myyntikojua, niin meneehan siella aikaa.
Myyjat eivat ole erityisen paallekayvia, mutta joidenkin tapa osoitella on vahan arsyttava. He hokevat "katso tata, katso, katso", ikaan kuin en olisi juuri sita tekemassa.
Hallin edustalla on viela torialue. Siella muaan vanha mummo takertui minuun ja halusi aivan valttamatta ennustaa, vaikka sanoin moneen kertaan, etten ymmarra sanaakaan hanen ennustuksistaan. Ei auttanut, mummo ennusti paattavaisesti ja sain mina sen veran selvaakin, etta pitkaa ja onnellista elamaa luvattiin. Annoin siita hyvasta mummolle kaksi realia.
Menimme lounasaikaan takaisin laivaan ja lahdimme sitten Rainen kanssa kahdestaan. Menimme kuvassa nakyvalla hissilla Vanhaan kaupunkiin, Pelourinhoon. Hissikyyti maksaa vain 0,15 realia joten kahdenkympin taksikyytien rinnalla se on ilmaista.
Kavimme Afro Brasilian museossa, jossa kerrottiin mustan vaeston menneisyydesta ja kulttuurista. Salvadoriinhan on aikoinaan laivattu paljon orjia Afrikasta ja heidan kulttuurinsa on taalla hyvin nakyvasti lasna.
Tanaan on todella kuuma paiva. Tunti tai pari kaupungilla on ihan tarpeeksi. Vaikka paikka olisi kuinka kaunis, kuumuus on liian raskasta. En haluaisi asua taalla, en missaan pain Brasiliaa enka missaan muuallakaan, missa on nain kuumaa.
Lahdemme tanaan pian auringonlaskun jalkeen kohti Eurooppaa. Se tuntuu tosi hyvalta. Celin kanssa juuri aamulla mietimme, etta kun me olemme nyt olleet taalla 60 paivaa, niin sehan tarkoittaa lomailua monen vuoden tarpeiksi. Tavallisestihan lomamatkat kestavat vain viikon tai korkeintaan kaksi.
Lyhyiden lomien vaikutukset ovat ehka positiivisempia kuin nain pitkien. Kun ei ehdi kyllastya, kaikki tuntuu hienolta ja usein tuntuu viela silta, etta lomapaikkaan pitaa ehdottomasti palata jonain paivana. Minullakin on muutamia paikkoja, joihin haluaisin menna, mutta niista yksikaan ei ole Etela-Amerikassa. Ainakaan viela.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti