Kulttuuria

Kavin katsomassa laivan jaashown. Sinne tarvitaan paasylippu, joka tosin ei maksa mitaan, mutta joiden jakopaikasta minulla ei ollut aikaisemmin tietoa. Sitten satuin nakemaan, etta niita oli infotiskilla jaossa, kun olin viimeksi kyselemassa korttini peraan. Otin kaksi lippua, kutsuin Celin kanssani ja niinpa olen nyt nahnyt tamankin ihmeen.

Laivan jaahalli eli Studio B on kolmoskannella. Sinne mahtuu 904 katsojaa. Itse jaa ei ole suurensuuri, joten luistelijoilta vaaditaan taitoa ja tarkkuutta, jotta he eivat kolhiintuisi laitoihin. Ja kylla he olivatkin erinomaisen taitavia. Noin tunnin mittaiseen esitykseen osallistui kymmenkunta luistelijaa. Shown tahtena on Irina Boyarintseva. Itse en tieda luistelumaailmasta muita kuin Kiira Korven ja Laura Lepiston, joten eteen saattoi tanaan tulla vaikka millaisia entisia maailmanmestareita, mutta mina en heita tunnistanut.

Esitys alkoi ihanilla venalaisilla savelmilla ja jatkui Tuhannen ja yhden yon saduista sirkukseen. Puvustus oli loistava ja puvut vaihtuivat tunnin aikana monta kertaa.

Sali oli aivan taynna. Suuri osa katsojista taisi olla jaahallissa ensimmaista kertaa elamassaan eivatka he olleet ymmartaneet, etta siella voi olla kylma. Taman kokemuksen jalkeen varmaan muistavat.

Kulttuurinystavalle ja kenen tahansa silmaniloksi taalla laivalla on paljon taideteoksia. Niita on kaikilla porrastasanteilla ja kaytavissa.

Tama siivekas kirjekuori on minun suosikkini. Kasittaakseni teos on marmoria, mutta niin viitselias en ole ollut, etta olisin tarkistanut asian. Pidan kovasti myos kirjekuoren molemmin puolin olevista toista: maalisudista ja erityisesti varikynalaatikosta. Taiteilijan nimea en valitettavasti pysty nyt kertomaan, kun en ole laittanut sita muistiin, mutta ainakaan han ei ole suomalainen. En ole huomannut taalla yhtaan suomalaisen taiteilijan tyota.

Elama ei nytkaan ole pelkkaa kulttuuria, se on myos arkisia murheita. Meilla oli eilen illalla viemari tukossa ja vessan lattia lainehti likavetta. Vika kaytiin korjaamassa nopeasti, mutta lattia jai likaiseksi.

Tana aamuna olin lahdossa aamiaiselle, kun nain hyttisiivoojamme kaytavalla. Kerroin eilisesta vahingosta ja kysyin, voisiko han olla niin ystavallinen, etta pesisi oikein huolellisesti vessamme lattian. Kun sitten istuin syomassa, mietin, mita oikeastaan olin hanelta pyytanyt? Olinko varmasti pyytanyt pesemaan lattian (floor) vai - kuten epailin - oven (door)?

En ole vielakaan varma. Mutta nyt seka ovi etta lattia nayttavat puhtailta.