Kelloja siirrettiin tanaan tunnilla eteenpain, lahemmas Suomen aikaa. Lyhennys paivaan oli tervetullut, silla tekemiset alkavat olla kovin, kovin vahissa. Kaiken lisaksi CNN:n uutiskanava lakkasi nakymasta televisiosta. Viime paivina olen katsonut sita aika paljon, varmaan samoja uutiskuvia Japanista kuin tekin siella.
Pesin pyykkia ja ajattelin, etta saa nyt olla viimeinen kerta ennen laivasta lahtoa. Yritan tehda sen silla tavalla hienotunteisesti, ettei hyttisiivoojan tarvitse jarkyttya minun alusvaateliputuksestani. Aloitan pyykkaamisen vasta, kun housekeeperi on kaynyt ja toivon, etta vaatteet kuivuvat, ennen kuin han seuraavan kerran tulee. Useimmiten olen joutunut ottamaan aamulla pyykit pois kylpyhuoneesta ja ripustamaan ne viela tuolien ja sohvien selkanojille ja ikkunaluukkuihin vahaksi aikaa, jotta viimeinenkin kosteus haihtuisi. Kerran unohdin ne kun lahdin ulos hytista ja siivooja oli paassyt yllattamaan.
Aamupaivalla istuin vahan aikaa kannella. Olen kulkenut ulkona sandaaleissa ja nyt jalkani ovat ruskettuneet hassun raidallisiksi. Ajattelin yrittaa tehda asialle jotain, kannoin aurinkotuolin kaiteen viereen ja tyonsin paljaat jalkani kaiteitten valista ulos. Aurinko meni pilveen ja pysyi siella, kunnes kyllastyin odottamaan ja lahdin pois.
Viime paivien valopilkku on ollut elokuva Julia & Juliet, joka on tullut muutaman kerran televisiosta. En ollut ennen nahnyt sita ja nautin todella paljon kun nyt nain. Tarina oli herttainen ja nayttelijantyo loistavaa, mutta pohjimmiltaan kyse oli vakavasta asiasta, naisten tarpeesta loytaa mielekasta tekemista. Juuri nyt pystyin samaistumaan heihin todella hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti